Avaruussanasto

Tähän on koottu monia avaruusteknologiaan liittyviä sanoja selityksineen. Lisää sanastoa löydät esimerkiksi ESA:n Suomen paikallistiedotuksen sivuilta, ISS-opetuspaketin yhteydestä.

aposentri (apogeum, apheli, apoluni)
Taivaankappaletta kiertävän sateliitin kiertoradan piste, jossa se on lähimpänä keskuskappalettaan. Hyvin usein kiertoradat ovat ellipsejä, jolloin kappaleen etäisyys vaihtelee: läheisin piste on aposentri ja kaukaisin perisentri. Kun kappale kiertää Maata, käytetään myös nimiä apogeum ja perigeum. Aurinkoa kierrettäessä nimet ovat apheli ja periheli, Kuuta kiertävillä kappaleilla ne ovat puolestaan apoluni ja periluni. Vastaavasti nimiä voidaan antaa muitakin taivaankappaleita kiertävien ratojen pisteille - esimerkiksi Jupiterin ympärillä ne ovat perijovi ja apojovi.

asteroidi
Aurinkoa kiertävä pieni kappale, joka on selvästi planeettaa pienempi, mutta kuitenkin meteoria suurempi. Asteroideja kutsutaan myös pikkuplaneetoiksi, mikä on hyvin kuvaava nimitys. Suurin osa asteroideista on radoillaan ns. asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin välillä, missä on noin puoli miljoonaa kilometrin kokoista kappaletta. Suurin pikkuplaneetoista on noin 1000 kilometriä läpimitaltaan oleva Ceres.

astronominen yksikkö, AU
(Astronomical Unit) Tähtitieteessä käytössä oleva etäisyyden yksikkö, joka vastaa jotakuinkin Maan ja Auringon välistä matkaa. Käytännössä etäisyys ei ole koko ajan sama ja siinä tapahtuu muutoksia, joten AU:n pituudeksi on sovittu vuonna 1976 hyväksytyssä yksikköjärjestelmässä 149 597 870 kilometriä.

Aurinko
Aurinko on oman planeettakuntamme keskuskappale ja samalla avaruuden tähtien joukossa normaali, tavallinen tähti, joka saa energiansa vetyä fuusioreaktiossa heliumiksi muuttamalla. Auringon pinnan lämpötila on noin 5800¡K. Sen halkaisija on noin 1 392 000 km ja se on pyörimisliikkeensä vuoksi hieman paksumpi päiväntasaajan suunnassa kuin napojen kohdalta mitattuna. Yli 99,8% aurinkokunnan massasta on kerääntyneenä Aurinkoon. Auringosta noin 70% on vetyä, 27% heliumia ja noin kolme prosenttia raskaampia alkuaineita. Sen ikä on nyt noin 4,5 miljardia vuotta ja sillä on edessään vielä viitisen miljardia vuotta nykyisenkaltaista toiminta-aikaa.

aurinkotuuli
Aurinkotuuli on Auringosta jatkuvasti ulospäin virtaavan kaasun ja varattujen hiukkasten vuo, jota Auringon säteilyn paine ikään kuin puhaltaa Auringon ulko-osista poispäin. Osa aurinkotuulesta muodostuu myös auringonpurkausten ulos avaruuteen syöksemästä aineesta. Aurinkotuulen varatut hiukkaset saavat aikaan mm. revontulet Maan napa-alueiden ympärillä, kun hiukkaset kulkeutuvat magneettikentän mukana ilmakehän yläosiin. Aurinkotuulen mukana virtaa ulos Auringosta yli miljoona tonnia ainetta sekunnissa, mikä on kuitenkin Auringon kokonaismassaan verrattuna erittäin pieni määrä.

avaruusasema
Avaruusasemaksi kutsutaan avaruudessa olevaa rakennelmaa, jonka sisällä avaruuslentäjät voivat elää ja tehdä työtä pitkiä ajanjaksoja kerrallaan. Ensimmäinen avaruusasema oli neuvostoliittolainen Saljut 1 ("Alusta 1") vuonna 1971, mitä seurasi lisää Saljut-asemia sekä amerikkalainen Skylab. Tunnetuin avaruusasemista lienee useista eri moduleista koostunut neuvostoliittolais-venäläinen Mir, joka kiersi Maata vuodesta 1986 vuoteen 2001, jolloin se pudotettiin hallitusti Tyyneen valtamereen. Nyt kiertoradalla Maan ympärillä on Kansainvälinen avaruusasema ISS (International Space Station), jonka rakentaminen alkoi vuonna 1998 ja aseman pitäisi olla valmiina monen viivytyksen jälkeen vuonna 2007.

avaruusluotain
ks. luotain.

avaruussukkula
Avaruussukkula on Maan ja kiertoradan välillä joustavasti sukkuloiva monikertakäyttöinen miehitetty avaruusalus, mutta koska tällaisia ei ole toistaiseksi käytössä, on nimitys vakiintunut tarkoittamaan Yhdysvaltain nykyistä avaruuskuljetusjärjestelmää (STS, Space Transportation System). Siitä oli tarkoitus alunperin tehdä oikea avaruussukkula, mutta käytännössä siitä tuli vain osittain uudelleenkäytettävä ja se lentää kaikkea muuta kuin joustavasti avaruuteen.

avaruusteleskooppi
Koska maapalloa ympäröivä ilmakehä haittaa tähtitieteellisten havaintojen tekemistä ja estää monien sähkömagneettisen säteilyn aallonpituusalueiden pääsyn Maan pinnalle, on avaruus usein hyvä tai jopa ainoa mahdollinen paikka avaruuden tutkimiseen. Silloin havaintoja tehdään avaruuteen lähetetyllä kaukoputkella tai havaintolaitteella, jota kutsutaan avaruusteleskoopiksi. Suurin ja tunnetuin näistä on näkyvän valon alueella taivasta tutkiva Hubblen avaruusteleskooppi, mutta toiminnassa on useita muitakin pienempiä avaruuteen sijoitettuja teleskooppeja.

CNES
Centre National d'Etudes spatiales, Ranskan kansallinen avaruusvirasto

Dopplerin ilmiö
Dopplerin ilmiö tarkoittaa sähkömagneettisen säteilyn tai äänen aallonpituuden muuttumista, kun säteilyn tai äänen lähde ja havaitsija liikkuvat toistensa suhteen. Samaan tapaan kuin lähestyvän junan pillin vihellys kuullostaa korkeammalta kuin etääntyvän junan vihellys, voi avaruusluotaimen lähettämän radiosignaalin aallonpituus muuttua nopeuseron suhteen. Tähtitieteessä Dopplerin ilmiö havaitaan myös tähtien lähettämän valon spektrissä: etääntyvän tähden spektriviivat siirtyvät kohti punaista, joten puhutaan punasiirtymästä. Myös voimakas painovoimakenttä voi saada aikaan Dopplerin ilmiön kaltaisen muutoksen aallonpituudessa.

ekliptika
Ekliptika on näennäinen taso, jota pitkin Maa kiertää Aurinkoa. Tähtitieteessä ekliptika on myös viiva, jota pitkin Maan ratataso leikkaa taivaanpallon.

ESA
Eurooopan avaruusjärjestö. Siihen kuuluu vuoden 2005 lopussa 17 jäsenmaata.

ESO
Euroopan eteläinen observatorio, yhdeksän Euroopan maan muodostama tieteellinen organisaatio, joka ylläpitää tähtitieteellisiä observatorioita Chilessä, Etelä-Amerikassa.

European Space Agency
ks. ESA

gammasäteily, gammatähtitiede
Gammasäteet ovat sähkömagneettisen säteilyn voimakkaimpia säteitä, joiden aallonpituudet ovat lyhyempiä kuin 0,01 nm. Gammasäteet eivät pääse ilmakehän läpi, joten niiden aallonpituusalueella tehtävät havainnot on tehtävä satelliiteilla. Gammasäteilyä syntyy maailmankaikkeuden suurienergisimmissä tapahtumissa, mm. mustien aukkojen törmäyksissä, sekä Auringossa. Maan päällä sitä syntyy mm. radioaktiivisessa hajoamisessa ja ydinreaktioissa.

GEO
Geostationaarinen rata, ks. seuraava

geostationaarinen, eli geosynkroninen satelliitti
Geosynkroninen satelliitti näyttää pysyvän Maan pinnalta katsottuna koko ajan paikallaan, koska se kiertää radalla, jonka kiertoaika on sama kuin maapallon sideerinen pyörähdysaika (23h 56m 04.09 s). Radan korkeus Maan pinnasta on noin 36000km, tarkalleen 35961 km. Monet sää- ja tietoliikennesatelliitit on sijoitettu geostationaariradalle, koska silloin niihin yhteyttä pitävät antennit voidaan lukita samaan asentoon.

GTO
Geostationary Transfer Orbit, siirtorata kohti geostationaarirataa. Normaalisti kantoraketti kuljettaa satelliitin tälle radalle, mistä eteenpäin satelliitti itse huolehtii asennonsäädöstään ja asettumisesta geostationaariradalle.

gravitaatio, painovoima
Gravitaatio, eli painovoima on voima, jolla kaksi massaa vetää toisiaan puoleensa. Voiman suuruus riippuu kappaleiden yhteismassasta ja on kääntäen verrannollinen kappaleiden välisen etäisyyden toiseen potenssiin.

gravitaatiolinkous
Gravitaatiolinkoamiseksi eli painovoimalinkoamiseksi sanotaan manöveeriä, missä luotain ohjataan läheltä jotain planeettaa, jolloin luotaimen nopeus kasvaa hieman. Se nipistää itselleen vauhdiksi vähän planeetan pyörimisliikkeen energiasta.

heliosentrinen
Aurinkokeskinen

Hohmannin siirtorata
Hohmannin siirtoradaksi sanotaan pitkää kaarevaa rataa, jota pitkin luotain pystyy lentämään planeetalta toiselle mahdollisimman pienellä polttoainemäärällä.

instrumentti
Havaintolaite, mittalaite, joka on suunniteltu tekemään määrätynlaisia tieteellisiä havaintoja. Tieteellisissä luotaimissa ja satelliiteissa on yleensä useita erilaisia instrumentteja, jotka täydentävät toisiaan: kappaletta voidaan kuvata erilaisin kameroin, eri aallonpituuksin, sitä voidaan tutkia tutkalla, sen luona olevia hiukkasia voidaan analysoida ja sen pinnasta voidaan tehdä koostumusmittauksia - kaikkia tehtäviä varten on erilliset mittalaitteet. Tähtitieteellisissä teleskoopeissa kaukoputken kokoamaa valoa tai säteilyä voidaan tutkia myös erilaisin havaintolaittein: eräät intrumentit muodostavat kuvan, toiset saattavat tutkia säteilyn spektriä tai polarisaatiota.

infrapunasäteily, infrapunatähtitiede, infrapunakaukoputki
Infrapunasäteily on sähkömagneettista säteilyä, joka sijoittuu aallonpituudeltaan näkyvän valon ja mikroaaltojen väliin. Sen aallonpituus on alle millimetrin. Koska etenkin ilmakehän vesihöyry haittaa Maan päältä tehtäviä infrapunaisen alueella tehtäviä tähtitieteellisiä havaintoja, sijoitetaan infrapunateleskoopit yleensä korkeiden vuorien huipuille tai avaruuteen.

inklinaatio
Inklinaatio on taivaankappaleen radan ja jonkin perustason välinen kulma. Maan ja planeettojen tapauksessa taso on yleensä päiväntasaaja, kun taas aurinkokunnassa perustasona pidetään planeettojen keskimääräistä ratatasoa tai Maan ratatasoa.

interplanetaarinen
Planeettojenvälinen, yleensä Maasta toiselle planeetalle siirtyvä

ioni
Ioni on sähköisesti varattu atomi. Sähköisesti neutraalin atomin ytimessä olevien protonien ja atomia kiertävien elektronien määrät ovat samoja, mutta ionissa elektroneja on liian vähän tai liikaa.

ionimoottori
Ionimoottori kiihdyttää ioneita hyvin suureen nopeuteen ja suuntaa ne määrättyyn suuntaan ulos moottorista, jolloin syntyy vastakkaisiin suuntaan alusta työntävä voima. Moottorin työntövoima on perinteisiin kemiallisiin raketteihin verrattuna pieni, mutta moottoria voidaan käyttää pitkän aikaa ja koska ionien pakonopeus on pakokaasuja suurempi, päästään ionimoottorilla kemiallista rakettia suurempiin nopeuksiin. Lyhyillä matkoilla ionimoottori ei ole tehokas, mutta on omiaan pitkillä planeettojenvälisillä lennoilla. Ionimoottoreita voidaan käyttää myös esimerkiksi tietoliikennesatelliittien asennonsäätöön.

ionosfääri
Termosfäärin alaosassa sijaitseva Maata ympäröivä alue, missä Auringon säteily muuttaa atomeja ioneiksi. Ionosfääri on myös alin magneettikentän hallitsema osa, joka vaikuttaa suuresti mm. tietoliikenteessä ja radiosuunnistuksessa käytettäviin radioaaltoihin.

kaariminuutti, kaarisekunti
Kulma-aste on jaettu 60 osaan, jotka ovat kaariminuutteja. Ne puolestaan on jaettu 60 osaan, joita kutsutaan kaarisekunneiksi.

kaistat, kanavat (radio)
Yhteydenpidossa avaruusalusten ja satelliittien kanssa käytetään erilaisia taajuusalueita, jotka on nimetty kirjaimilla seuraavaan tapaan
- C-kaista, 4 - 8 GHz.
- K-kaista, 12 - 40 GHz.
- L-kaista, 1 - 2 GHz.
- S-kaista, 2 - 4 GHz.
- X-kaista, 8 - 12 GHz.

kantoaalto
Satelliitin tai luotaimen lähettämä perusradiosignaali, johon tietoa ei ole vielä moduloitu

kantoraketti
Rakettimoottorein varustettu miehittämätön laite, jolla satelliitit yleensä laukaistaan avaruuteen. Yleensä kantoraketti koostuu useasta vaiheesta, jotka hylätään käytön jälkeen pois. Suurin osa kantoraketin lentoonlähtömassasta on polttoainetta sekä nestemäistä happea. Kantoraketti voi toimia myös kiinteällä polttoaineella, joskin yleensä itse kantoraketti käyttää nestemäistä polttoainetta ja happea, kun taas laukaisun aikaan lisätyöntövoimaa tuottavat apuraketit ovat kiinteällä polttoaineella toimivia. Apuraketit ovat jo nyt toisinaan monikertakäyttöisiä, mutta tulevaisuudessa kantoraketit kokonaisuudessaankin voivat olla uudellenkäytettäviä - ne voivat palata takaisin Maan pinnalle vaikkapa pienten siipien avulla.

kaukokartoitus
Taivaankappaleen, yleensä Maan, pinnan ominaisuuksien tutkiminen kaukaa, esimerkiksi satelliitissa olevien tutkimuslaitteiden avulla. Kaukokartoituksessa voidaan käyttää hyväksi joko pinnasta luontaisesti heijastuvaa sähkömagneettista säteilyä, tai siihen voidaan kohdistaa tutkimuslaitteesta säteilyä, jonka sirontaa ja heijastumista tutkitaan - kuten esimerkiksi tutkalaiteisto tekee.

komeetta
Komeetta, eli pyrstötähti, on höttömäisestä aineesta muodostunut pienikokoinen taivaankappale, joka kiertää yleensä Aurinkoa hyvin soikealla radalla. Saapuessaan lähelle Aurinkoa, irtoaa siitä kaasua ja pieniä hiukkasia lämmön vuoksi, jolloin komeetta saa ympärilleen koman, pienen kaasukehän, josta aurinkotuuli puolestaan puhaltaa avaruuteen pitkän, pyrstötähdelle tunnusomaisen pyrstön. Komeettojen uskotaan olevan aurinkokunnan vanhimpia, alkuperäisinä säilyneitä kappaleita, koska ne ovat niin pitkän aikaa ratojensa ulko-osissa. Aurinkokuntaa saattaa ympäröidä suuri ns. Oortin pilvi, minne aurinkokunnan syntyvaiheessa on varastoitunut miljoonia komeettoja.

kosminen säteily
Kosminen säteily on kaukaa avaruudesta tulevaa ionisoituneista atomiytimistä koostuvaa säteilyä, jota näyttää tulevan tasaisesti joka puolelta. Suurin osa kosmisista säteistä on protoneja. Ne ovat peräisin Auringosta ja kauempaa avaruudesta, mm. supernovaräjähdyksistä. Kosmisten säteiden energiat ovat jokseenkin välillä 100 - 1000 eV.

kosminen taustasäteily
Koko avaruuden täyttävä, lähes tasaisesti joka puolelta tuleva noin 2,7-kelvinasteen lämpötilassa olevan mustan kappaleen säteilyä vastaava mikroaaltosäteily. Säteily on peräisin maailmankaikkeuden alkuajoilta ja sen pienenpienten epätasaisuuksien tutkimisen avulla saadaan tietoa maailmankaikkeuden alun tapahtumista. Voimakkaimmillaan säteily on 1-2 millimetrin aallonpituusalueella.

Lagrangen piste
Lagrangen pisteet ovat avaruudessa olevia paikkoja, joissa oleva avaruusalus voi olla lähestulkoon paikallaan. Maapallon luona on kaksi käytännössä kiinnostavaa Lagrangen pistettä: L1 ja L2, jotka sijaitsevat Maan ja Auringon välisellä suoralla. L1 on Maan ja Auringon välissä, noin 150 000 kilometrin päässä Maasta ja L2 vastaavasti toisella puolella maapalloa, Auringosta katsottuna vastakkaisella puolella. Niihin sijoitetut alukset voivat olla Maan ja Auringon suhteen lähes paikallaan, kiertoradalla tyhjässä avaruudessa olevan laskennallisen pisteen ympärillä. Lagrangen pisteet perustuvat ns. kolmen kappaleen probleeman ratkaisuun, jossa lasketaan kolmen toisiaan kiertävän kappaleen liikkeitä. L1 on erinomainen paikka esimerkiksi Auringon tarkkailuun.

LEO
Low Equatorial Orbit tai Low Earth Orbit, matala kiertorata Maan (erityisesti päiväntasaajan) ympärillä.

LOX
Liquid oxygen, eli nestemäinen happi, jota käytetään rakettimoottorien polttoaineena (tarkemmin sanottuna polttoaineen hapettimena).

lähtölaskenta
Lähtölaskenta on useita päiviä ennen avaruusaluksen laukaisua alkava tapahtumien sarja, jonka kuluessa kaikki tarvittavat toimenpiteet tehdään haluttuun aikaan ja oikeassa järjestyksessä. Lähtölaskenta keskeytetään useissa vaiheissa odottamaan seuraavaa tehtäväkokonaisuutta, ja se voidaan myös keskeyttää erikseen lisätarkastusten tai korjausten tekemistä varten, tai jos sää vaatii laukaisun lykkäämistä. Lähtölaskennan hetkellä nolla yleensä raketti nousee jo lentoon, eli moottorit käynnistetään hetkeä ennen nollaa.

laskeutuja
Laite, joka laskeutuu pehmeästi toisen taivaankappaleen pinnalle. Laskeutujassa saattaa olla mukana lämpösuoja ja laskuvarjo, joiden avulla se voi saapua toisen planeetan kaasukehään ja hidastaa vauhtiaan siinä, mutta se voi käyttää nopeutensa hidastamiseen myös rakettimoottoreita. Viimeaikaisissa Mars-laskeutujissa on käytetty myös juuri ennen pintaan osumista avautuvia ilmatyynyjä, jotka vaimentavat törmäystä. Kuulaskeutujat ovat käyttäneet vain rakettimoottoreita koko laskeutumisensa ajan, kun taas pienille taivaankappaleille laskeuduttaessa rakettimoottoreilla saatetaan joutua hidastamisen lisäksi puskemaan laskeutujaa kiinni pintaan, koska muutoin ne saattaisivat pienen painovoiman vuoksi ponnahtaa pintakosketuksen jälkeen takaisin avaruuteen.

luotain
Luotain on maapallon välittömästä läheisyydestä kauemmaksi avaruuteen lähetettävä miehittämätön robottialus, joka voi tehdä ohilennon jonkun taivaankappaleen vierestä, asettua kiertämään sitä tai laskeutua sen pinnalle.

luotausraketti
Pienikokoinen, yleensä tieteellisten mittausten tekemiseen käytetty raketti, joka nousee korkealle ilmakehän ulkopuolelle, mutta ei kuljeta hyötykuormaansa kiertoradalle. Luotausraketteja lähetetään mm. Ruotsin Kiirunasta ja Norjan Andr¿yasta jopa yli tuhannen kilometrin korkeuteen.

mittalaite
ks. instrumentti

meteori, meteoriitti, meteoroidi
Meteori on tähdenlento. Hyvin kirkasta ja pitkään näkyvää tähdenlentoa sanotaan bolidiksi, eli tulipalloksi. Tähdenlennon saa normaalisti aikaan hyvin pieni, hiekanjyvän kokoinen hitunen meteoroidi, kun se iskeytyy ilmakehään ja palaa höyrystyen kaasun kitkan vaikutuksesta. Jos ilmakehään törmäävä kappale on suuri, se saattaa selvitä Maan pinnalle saakka. Meteoriitti on tällainen pinnalle asti selvinnyt avaruudesta tullut kappale.

N
Newton, voiman SI-yksikkö, joka vastaa voimaa, joka vaaditaan yhden kilogramman kiihdyttämiseen yhden metrin sekuntinopeuteen.

nadiiri
Kuvittellinen piste, joka on täsmälleen havaitsijan alapuolella. Vastaava piste taivaanlaella on zeniitti.

NASA
National Aeronautics and Space Administration, Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto

oppositio
Oppositio on tilanne, jossa taivaankappale on täsmälleen toisella puolella taivasta kuin toinen taivaankappale. Yleensä kyseessä on tilanne, jossa jokin planeetta on täsmälleen toisella puolella taivasta Maasta katsottuna.

painovoima
ks. gravitaatio

pakonopeus
Pakonopeus on pienin nopeus, jolla kappale voi paeta toisen kappaleen vetovoimakentästä. Maan tapauksessa nopeus, jolla luotain voi lentää pois Maan painovoimakentästä, on noin 11 km/s.

perisentri, perigeum, periluni, periheli
Taivaankappaletta kiertävän sateliitin kiertoradan piste, jossa se on kauimpana keskuskappaleestaan. Ks. aposentri.

pikkuplaneetta
ks. asteroidi

plasma
Aineen neljättä olomuotoa (kaasumaisen, nesteen ja kiinteän lisäksi) sanotaan plasmaksi. Siinä aine on muuttunut sähköisesti johtavaan muotoon, yleensä suuren lämpötilan johdosta - silloin osa elektroneista on hypännyt pois atomiydinten luota.

polaarirata
Polaarirata on planeetan napojen kautta kulkeva kiertorata. Radalla lentävä satelliitti pystyy havaitsemaan lähes koko planeetan pintaa, koska planeetta pyörii samalla akselinsa ympäri. Maan tapauksessa polaariradalla kiertävä satelliitti voi havaita koko maapallon pinnan noin kolmen vuorokauden aikana.

polarisaatio, polarimetri
Polarisaatio kuvaa sähkömagneettisen säteilyn aaltoliikkeen värähtelytasoa. Täysin polarisoituneessa valossa värähtely tapahtuu kokonaisuudessaan yhteen suuntaan, kun taas normaalissa valossa värähtelyt tapahtuvat kaikkiin suuntiin. Erilaiset fysikaaliset prosessit synnyttävät eri tavalla polarisoitunutta valoa, joten valoa tutkimassa voidaan saada tietoa valon synnyttäneistä ilmiöistä - esimerkiksi tähden voimakas magneettikenttä polarisoi valoa. Polarimetrillä voidaa havaita valon polarisaatiota. Polarisaation avulla saadaan paljon tietoa myös mm. maapallon pinnasta.

radiaani
Virallinen kulmamittauksen yksikkö. Yksi radiaano on noin 57,296 kulma-astetta.

radiometri
Radiometri mittaa kohteesta tulevaa hyvin heikkoa (mikroaalto)säteilyä ja pystyy erottamaan säteilyssä olevien pieniä voimakkuuseroja. Siinä missä tutka lähettää kohteeseen ensin säteilyä ja havaitsee sitten takaisin heijastunutta säteilyä, mittaa radiometri vain kohteesta luontaisesti tulevaa säteilyä. Siksi radiometrin avulla voidaan havaita esimerkiksi erilaisia Maan pinnan, meren pinnan ja jään ominaisuuksia. Kuvantavassa radiometrissä saadaan kohteesta myös kuva.

röntgensäteily
Röntgensäteet ovat sähkömagneettisen säteilyn suurenergisiä säteitä, joiden aallonpituudet ovat välillä 0,01-10 nanometriä. Maapallon ilmakehä suodattaa avaruudesta tulevan röntgensäteilyn, joten avaruusteleskoopit ovat ainoa tapa tehdä tähtitieteellisiä havaintoja röntgensäteiden alueella.

satelliitti
Satelliitti on taivaankappaletta kiertävä toinen kappale. Vaikka esimerkiksi Kuu on Maan satelliitti, käytetään sanaa yleensä kuvaamaan keinotekoista satelliittia, joka kiertää maapalloa tai toista planeettaa.

spektrografi
Spektrografi hajoittaa havaittavasta kohteesta tulevan sähkömagneettisen säteilyn eri aallonpituuksiin ja sen avulla voidaan määrittää kuinka paljon eri aallonpituuksia säteilyssä on. Tämä perusteella voidaan päätellä paljon kohteesta ja siellä olevista fysikaalisista prosesseista.

sondi
Sondi on (pieni) mittalaite, joka tekee muutamia havaintoja ympäristöstään. Yleensä sondiksi sanotaan esimerkiksi luotaimen mukanaan kuljettamaa ja kohteessa siihen lähettämää pientä laitetta, joka mittaa vaikkapa planeetan ilmakehän koostumusta.

stratosfääri
Stratosfääri on ilmakehän kerros, joka ulottuu noin 50 kilometrin korkeudelle. Se sijaitsee troposfäärin yläpuolella ja siellä oleva paine on enää noin tuhannesosa merenpinnan tason paineesta. Suurin osa Auringon haitallisesta ultraviolettisäteilystä ilmeytyy stratosfääriin.

sähkömagneettinen säteily
Sähkömagneettinen säteily kulkee tyhjiössä nopeudella 299 792 458 m/s ja sitä voidaan pitää joko aaltoliikkeenä tai pieninä massattomina sekä varauksettomina kappaleina, fotoneina. Fotoneilla on aina energia, joka on sitä suurempi, mitä suurempi on taajuus eli mitä lyhyempi on aallonpituus. Sähkömagneettinen säteily voidaan jakaa eri alueisiin seuraavasti:
- Gammasäteily, aallonpituus alle 0,01 nm
- Röntgensäteily, aallonpituus 0,01-10 nm
- Ultraviolettisäteily, 10 - 400 nanometriin.
- Näkyvä valo, jota ihmissilmä pystyy havaitsemaan, 400-700 nanometriä
- Infrapunasäteily, 700 nm - 1 mm
- Mikroaallot, 1 millimetristä kymmeniin senttimetreihin
- Radioaallot, kaikki yli muutaman kymmenen senttimetrin

taustasäteily
ks. kosminen taustasäteily

tekokuu
ks. satelliitti

telakoituminen
Telakoituminen tarkoittaa kahden avaruudessa olevan aluksen liittymistä toisiinsa. Normaalisti kyseessä on avaruusaluksen telakoituminen avaruusasemaan, jolloin alus lähestyy asemaa turvallista rataa pitkin hitaasti ja osuu lopulta telakointiporttiin, jonka liitäntälaitteisto lukitsee aluksen mekaanisesti ja hermeettisesti kiinni asemaan. Kunhan liitoksen pitävyys on tarkistettu, avataan aseman ja aluksen luukut.

ultraviolettisäteily
Ultraviolettisäteily on näkyvää valoa lyhytaaltoisempaa sähkömagneettista säteilyä. Ultraviolettisäteilyn aallonpituus on noin 10-400 nm.

universumi
Maailmankaikkeus, koko avaruus, kaikki mitä on - tai kaikki minkä tiedetään olevan olemassa

vaihe (kantoraketin)
Kantoraketit koostuvat yleensä vaiheista, joissa on kuhunkin lentotilanteeseen sopivat moottorit ja polttoainetta sekä happea. Kantoraketin ensimmäisessä vaiheessa on paljon polttoainetta ja ilmakehän alaosissa lentämiseen sopivat voimakkaat moottorit, toinen vaihe on suunniteltu toimimaan pitemmän aikaa pienemmällä teholla ilmakehän yläosissa ja kolmas vaihe sijoittamaan satelliitin sopivalle kiertoradalle. Siksi kolmannen vaiheen moottori voidaan usein käynnistää uudelleen ja sen suutin on suunniteltu avaruuden tyhjössä toimintaa varten. Ks. kantoraketti.

valon nopeus
Valon nopeus on suurin mahdollinen nopeus nykytiedon mukaan. Nopeus on 299 792 458 m/s eli 1 079 252 848 800 km/h.

valovuosi
Tähtitieteessä käytetty epävirallinen etäisyyden yksikkö, joka on valon tyhjössä yhden Maan vuoden aikana taittama matka. Tämä on noin 9,5 biljoonaa kilometriä. Virallinen yksikkö pitkille etäisyyksille on Parsek, joka on puolestaan 3,26 valovuotta.

zeniitti
Piste taivaalla, joka on täsmälleen havaitsijan päällä. Siis täsmälleen ylhäällä. Vastaava piste alapuolella on nariidi.