Avaruus- ja kaukokartoitustiede

Avaruustiede tutkii mm. vieraita planeettoja. Kuvassa jäätä ja tomua Marsin Pohjoisnavalla. Kuva: ESA/DLR/FU Berlin (G. Neukum)

Suomessa avaruutta tutkitaan fysiikan, tähtitieteen, avaruustieteen ja geotieteiden yksiköissä neljässä yliopistossa ja Ilmatieteen laitoksella. Kaukokartoitustutkimusta puolestaan tehdään viidessä yliopistossa ja viidessä tutkimuslaitoksessa.

Suomalaiseen avaruustutkimustoimintaan käytetään vuosittain noin 17 miljoonaa euroa. Suomi panostaa vuosittain Euroopan avaruusjärjestön ESAn avaruustiedeohjelmaan ja kaukokartoitusohjelmiin noin viisi miljoonaa euroa kumpaankin.

Avaruustiede

Suomalaisen avaruustieteen vahvoja aloja ovat muun muassa Aurinko-tutkimus, maan magnetosfäärin tutkimus, planeettojen ja kuiden kaasukehän tutkimus, röntgenastronomia ja viime vuosina myös kosmologia. Optinen tähtitiede on perustunut Kanarian saarten NOT-observatorion käyttöön. Kun Suomi liittyi vuona 2004 Euroopan eteläiseen observatorioon ESOon, suomalainen avaruustiede on pystynyt hyödyntämään myös ESOn Chilessä sijaitsevan havaintolaitteen mittauksia. Jäsenyys on avannut uusia mahdollisuuksia myös avaruuslaitteilla tehtäville tutkimuksille. Suomesta käsin havaintoja on tehty lähinnä radioteleskoopilla.

Suomessa on kansainvälisesti ainutlaatuisia, maanpinnalta avaruutta luotaavia mittalaitteita revontulien tutkimusta varten, kuten Eiscat-tutkajärjestelmä ja Miracle-verkon kamerat ja magnetometrit.

Suomalaisessa avaruustieteessä ovat mukana seuraavat tahot: Teknillisen korkeakoulun Metsähovin radiotutkimusasema, Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden laitoksen avaruustutkimusyksikkö, Helsingin yliopiston tähtitieteen laitos, Turun yliopiston fysiikan laitoksen avaruustutkimuslaboratorio, Turun yliopiston Tuorlan observatorio, Oulun yliopiston fysikaalisten tieteiden laitos, Sodankylän observatorio ja Ilmatieteen laitos.

Kaukokartoitustiede

Suomen kaukokartoitus on keskittynyt yhteiskunnan tarpeisiin. Se tutkii esimerkiksi ilmaston muutosta ja siihen liittyvien yläilmakehän otsonin ja muiden kaasujen esiintymistä sekä meren ja sisävesistöjen pintaveden muutoksia, kuten lämpötilaa, sameutta ja öljypäästöjen leviämistä.

Tutkimustyöhön liittyy useita tiedon hankkimis- ja jatkojalostusprosesseja kuten lumitilanteen ja Itämeren jäätilanteen kartoitusta, metsien inventointia, maankäytön kartoitusta ja otsonidatan vastaanottamista ja jakelua Sodankylän vastaanottoasemalla.

Satelliittikuvien käytössä keskeistä on kuvista saadun tiedon yhdistäminen muista tietojärjestelmistä saatavaan tietoon. Satelliittien keräämän aineiston yhdistäminen ennustemalleihin esimerkiksi meteorologiassa, hydrologiassa tai metsäekologiassa muodostaa haasteen sekä tieteelliselle tutkimukselle että sovellutusten kehittämiselle. Satelliittilaitteita ja -menetelmiä kehitetään usein lentokoneinstrumenttien ja -menetelmien avulla. Näin edistetään myös operatiivisten sovellutusten kehittämistä ja testausta sekä tutkimusta, joka tähtää tulevaisuuden mittalaitteisiin ja -menetelmiin.

Suomalainen kaukokartoitustiede on kansainvälisesti korkealla tasolla. Suomalaiset tutkijat ovat toimineet aktiivisesti ESAn, EU:n ja Eumetsatin hankkeiden koordinoinnissa.

Suomalaisessa kaukokartoitustieteessä ovat mukana seuraavat toimijat: Teknillisen korkeakoulun avaruustekniikan laboratorio, Kaukokartoituksen ja fotogrammerian laitos, Ilmatieteen laitos, Geodeettinen laitos, Merentutkimuslaitos ja VTT.